Ensimmäinen vuosi suutari (ja ompelu-)bisneksessä on takana. En vieläkään osaa puolipohjata tai vaihtaa vetoketjua mutta pystyn kyllä heittelemään vakuuttavia termejä kuten ”velttikenkä” ja ”randinauha”. Oppimista on tapahtunut monissa asioissa kyllä, toki sitä on joskus vaikea erottaa läheisistä serkuistaan kyynistymisestä ja turtumisesta. Mutta hei, kaikki lasketaan, ja ajattelinkin tässä listata vähän ensimmäisenä Vuota-vuotena saatua oppia aihepiireittäin:
Yrittämisestä
Jos arvostukseni pienyrittäjää kohtaa oli joskus korkea, niin nyt se ei mahtuisi seisomaan Hakamettässä. En halua mitenkään glorifioida ketään, en harrasta sellaista (paitti jos kyseessä on Veikko Huovinen tai Johnny Cash) mutta sitä ei moni tajuakaan miten tiukassa se monen leipä on ja miten se silti sitkeästi sieltä kairataan. Oma elämänkokemukseni velliperseisenä korporaatiolurjuksena ei mitenkään valmistanut tähän, mutta hitaasti se eetos on alkanut mennä perille. Ja samalla avannut uusia kulmia katsella maailmaa ihan kaikessa. Olen kovasti myös tykästynyt sanaan ”yrittäjä”. Se jotenkin sopii tähän kivikkopeltojen maahan hyvin, ei voi tietää miten tässä käy mutta aion kyllä yrittää.
Kärsivällisyydestä
Minä en ole kärsivällinen mies, en ole koskaan ollut. Vuosi sitten me piirreltiin semmoset pisnesplänit ja proknoosit ja rätingit että ei paremmasta väliä. Tosta kun tehdään noin ja noin ja tuosta laitetaan bitti noinpäin ja vähän tummempaa ruskeeta tohon niin jo lähtee jumalauta. Oli varma juttu, näin mä olen tän miettinyt. Mutta ei. Ei sinne päinkään. Mulle oli aivan mahdotonta ymmärtää että miksi ei kaikki nuo ihmiset heti ja nyt tajua tämän homman ihanuutta ja kompastele toisiinsa kantaakseen mulle rahaa. No sitten säädettiin ja muuteltiin ja laitettiin Plan B tulille ja sitten Plan C ja sitten käytettiin kaikki ne ideat mitä oli taskuun kertynyt. Ja ei vieläkään kauppa käy niin kuin haluaisi. Vähitellen kyllä enemmän ja enemmän mutta a-i-v-a-n liiiiiian hitaasti. Vasta nyt tässä ensimmäisen toimintavuoden lähestyessä loppuaan alkoi aivokuoren läpi imeytyä semmoinen ajatus että olenkohan mä vähän liian hätäinen. Montako aivan uudenlaista bisneskonseptia, jotka vieläpä on polkaistu pystyyn pienillä resursseilla, tiedän jotka ovat välittömästi lähteneet lentoon? No, eipä nyt tule mieleen. Eli olisiko tässä se oppi että hyviä asioita voi vielä tapahtua, vaikka siinä menisikin vähän pitempään kuin luuli?
Ihmisistä eli ”markkinasta”
Me ollaan siitä(kin) lystikkäitä nisäkkäitä että meille on luontaista signaloida olevamme paljon sellaisia asioita joita emme todellisuudessa sitten lopulta olekaan. Sanomme kannattavamme tai tukevamme asioita mutta emme todellisuudessa aio antaa niiden muuttaa käytöstämme juurikaan. Haluamme nähdä itsemme tietyssä viiteryhmässä ilman niitä ikäviä ratkaisuja jotka oikeasti veisivät meidät siihen viiteryhmään. Tiedätte mistä puhun, me kaikki teemme tätä oli se viiteryhmä sitten anarkosyndikalistiset nano-vegaanit tai Voltairelaiset frisbeegolfarit. Yksi sellainen viiteryhmä joka on tullut vuoden aikana tutuksi on sellainen jolle kestävä kehitys, vastuullinen kuluttaminen, kierrätys ja kaikki sen sellainen moderni, positiivinen meininki on lähellä sydäntä. He määrittelevät itseään paitsi jättämänsä yhteiskunnallisen ja ekologisen jäljen mukaan myös siihen paljolti vaikuttavan kuluttamisensa mukaan. Vihreitä valintoja, oikeudenmukaista kohtelua työntekijöille jne. Vanhojen kenkien ja vaatteiden korjausta ja elvytystä? Ehdottomasti! Tai siis maksaako se jotain? Että niiden vanhojen kenkien uudelleen pohjaaminen maksaa satasen? Sillähän saa kahdet uudet Zal… ööö kirppikseltä! No en mä sitten. Koska onhan ihmisen oltava valinnoissaan tarkka; Jos käytät satasen vaatteeseen/kenkiin niin ostatko sen T-paidan jossa lukee ”Patagonia” joka kertoo oitis koko ympäristöllesi miten vastuullinen olet vai korjautatko ne vanhat kengät joita kukaan ei huomaa ja ainoa joka tietää vastuullisesta teostasi olet sinä itse? Elämä on valintoja. Mikä se oppi tässä oli? Ehkä se että yrittäjälle kohderyhmiensä ymmärtäminen vaatii melkein enemmän keittiöpsykologian kuin markkinoinnin opintoja.
Toiveikkuudesta
Toiveikkuuden säilyminen ja jopa lisääntyminen on varmaan jonkinlainen johdannainen siitä että alkaa ymmärtää olevansa sielultaan yrittäjä. Pahimpienkin aallonpohjien (lähinnä itse luotujen, ei-tästä-mitään-tuu -hetkien) jälkeen on se toiveikkuus aina noussut sieltä. On sille kai aihettakin; Vuodan alusta ja bisnesmalli toimii, meillä on jo paljon tyytyväisiä asiakkaita, palvelumme on laajentunut ompeluun ja Gore-Tex-korjauksiin, meillä on kumppanina hirmu iso verkkokauppa (Scandinavian Outdoor), ihmisten oikea tietoisuus vastuullisesta kuluttamisesta lisääntyy koko ajan… onhan näitä syitä.
Tämmöisten oppien kanssa sitä sitten lähdetään toiseen vuoteen. Parrassa on vielä muutakin kuin harmaata siellä täällä ja maksa-arvotkin suunnilleen jiirissä joten kyllä se tästä.
